Me käytiin eilen luomumaitotilalla, joten kerron tänään siitä. Tässä postauksessa ei ole kuitenkaan mitään järkyttäviä kuvia. Kyseisellä tilalla oli itse asiassa yli luomun minimivaatimukset joissain asioissa, mutta sillä ei oikeastaan ole itselleni mitään merkitystä.
Plussaa kuitenkin siitä, mitä kaikkea tuottaja myönsi! Tässä sellaista puheista kerättyä, mitä kaikki tuottajat eivät todellakaan myönnä eri mieltä oleville tai kuluttajille:- Nauta tunnistaa vain n. 60 lajitoveriaan ja sen takia sitä suurempia laumoja ei pitäisi olla.
- Lehmälaumassa on arvojärjestys.
- Lehmillä on laumassaan ns. parhaita kavereita ja vähemmän hyviä kavereita.
- Emoilla on hoivavietti, ja emo ja vasikka huutavat toistensa perään päiviä erottamisen jälkeen.
- Jokainen lehmä on yksilö ja osaa toimia itse ja haluaakin toimia itse.
- Lypsylehmiä ja lihanautoja kyllä tehotuotetaan Suomessa, monen sadan naudan laumoja on tiloilla samoissa tiloissa. Siitä huolimatta, että lehmä ei pysty silloin tunnistamaan kaikkia lajitovereitaan.
- Luomumerkintä ei takaa eläinten hyvinvointia.
- "Vapaan lehmän maito" on täyttä huijausta (sehän meinaa pihattolehmien maitoa).
- Tiesi, että yleensä lehmiä ruokitaan Suomessa väärin, mikä myös on epäterveellistä.
- Tiesi, että suomalainen lihantuotanto, esim. sikojen, on kaukana omavaraisesta, että soijaa tuodaan mielettömästi lihataloutta varten Suomeen. Hyvin ottanut selvää muustakin tuotannosta siis.
- Myönsi, että olisi helppoa vaihtaa viljelemään härkäpapua.
- Myönsi, että eläinten kannalta eläinsuojelulain minimit ovat tosi huonot, varsinkin parsinavetat. Ja myös luomun minimivaatimukset.
- Ei voi sanoa, ovatko nämä lehmät onnellisia, mutta jos kukaan tuotantonauta voi olla onnellinen, on sitä mieltä, että nämä heidän ovat lähimpänä. Ei siis sanonut, että välttämättä ovat, ei puhunut lehmien puolesta pahemmin vierailun aikana. Myönsi myös, että ennen pienemmässä tilakoossa ja siis parsinavetassa, heidän silloiset lehmänsä ehdottomasti voivat huonosti.
Mutta.
Kuvassa on vasikka kyseiseltä tilalta. Hänen korvamerkeissään lukee "MAKKARA".
Grillaatko seitannakkia, vai Makkaraa? Tai maksatko (kenties tietämättäsi) Makkaran erottamisen emostaan (ostamalla maitoa, luomua tai ei)? Maksatko siitä, että puolet vasikoista joutuu vasikkakasvattamoihin kasvamaan pihviksi, ja puolilta taas jatkossa viedään omat vasikat vuosittain? Maksatko siitä, että Makkara elää sukupuolestaan riippumatta vain murto-osan elämästään?
Sillä ei ole vasikoiden elämän kannalta paljoa merkitystä, että ne sattuvat asumaan luomumaitotilalla. Näidenkin vasikoiden elämät jäävät joka tapauksessa, tälläkin tilalla, naurettavan lyhyiksi. Jos sattuu olemaan sonni, kiidätetään pian ei-luomuun vasikkajuottamoon ja teurastetaan vieläkin aiemmin kuin lypsylehmät. Jos on naaraspuolinen, edessä on muutama vuosi lypsykoneena. Tällöin lehmä joka vuosi uudelleen erotetaan juuri synnyttämästään vasikasta, ja pian: lehmä siitä huolimatta teurastetaan. Tällä tilalla keskimäärin n. (jos meille annettiin oikea arvio) 6-vuotiaana, yleensä (luomutiloillakin) 4-5 -vuotiaana, eli pian lehmien tultua täysikasvuisiksi. Luontaisesti lehmä voisi elää melkein 20-vuotiaaksi.
Tästäkin tilasta, joka on sentään keskimääräistä paljon parempi luomutila, tuottajan kertomia ikäviä faktoja kuuli paljon. Tässä mielestäni tärkeimpiä:
- Keinohedelmöityksen ajaksi eläin kiinnitetään päästään ja keinosiementäjä työntää nyrkkinsä lehmän peräaukkoon. Lehmä ei pidä tästä. Tuottaja ei osannut sanoa kuitenkaan stressaamisen tasoa, mutta epäili, että pienikasvuisilla ensikertalaisilla ei ole mikään miellyttävä kokemus, koska peräsuolikin on pienempi.
- Lehmät poikivat 2-vuotiaana ensimmäisen kerran (vaikka lehmä ei silloin ole vielä edes täysikasvuinen, vaan vasta 4-vuotiaana)
- Kun lehmä poikii, vasikka ja emo erotetaan toisistaan 3 päivän tai viimeistään viikon päästä. Emo ja vasikka huutavat toistensa perään monta päivää. Ihan sallittua tämäkin luomutuotannossa.
- 2-3 viikon päästä syntymästä tältäkin tilalta viedään kaikki sonnivasikat ei-luomuihin vasikkajuottamoihin. Ainakaan tälle kyseiselle tuottajalle ei kerrota, minne tiloille ne viedään, eikä hän saa mitään tietoa siitä, miten niitä jatkossa kohdellaan.
- Muualle viedyt sonnivasikat elävät keskimäärin 1,5-vuotiaiksi.
Mutta itse tuottaja oli tosiaan mukava ihminen, joka oli jopa oli tajunnut varautua vegaanisilla tarjottavilla! Vaikka ei edes oltu kerrottu olevamme vegaaneja. En muutenkaan itse asiassa ole sitä mieltä, että tuottajat itse ovat tuotannon tietyistä raadollisista käytännöistä vastuussa. Jonkun on pakko tehdä se, mistä kuluttajat maksavat. Ja kun maidontuotantoa ei pysty tekemään eläinten ehdoilla, maidon ostaminen tarkoittaa juuri niistä ikävistä puolista maksamista. Vaikka moni kuluttaja haluaa ulkoistaa vastuun, fakta on, että niin kauan kuin kuluttajat maksavat, saman verran myös tuotetaan. Jokainen on mielestäni vain omasta kulutuksestaan vastuussa.
Haluan vielä laittaa lainauksen meidän puheista, miten se suunnilleen selitti sitä, kun sairas eläin pitää lopettaa:
"Tää on se yks paha pointti, miks mä koen, et oon huono tällä alalla, ku mä oon vähän liian herkkä. Mun on kauheen vaikee aina ollu seurata sairaita eläimiä, nytkää me ei hennottu sitä laittaa ajoissa teurastamoon. Mä olen vuosien mittaan oppinu eläimen lopettamaan, mut se on mul tosi vaikeeta, mä en alkuun siihen pystyny. Mut sekin pitää pystyy tekeen, jos tällä alalla toimii, valitettavasti."
Eli ei itsekkään pidä siitä, että eläimet sairastuvat ennemmin tai myöhemmin, ja ne pitää lopettaa. Mutta oli meillä kyllä silti eri eläinkuva. Itse olen sitä mieltä, että uusia eläimiä ei pidä keinohedelmöittää sitä varten, että ne teurastetaan varhain. Maitohan on kuitenkin täysin turha elintarvike ihmiselle. Ja liha myös.
