Viime viikon perjantaina oli Oikeutta eläimille -järjestön Jyväskylän paikallisosaston järjestämä Katso, elämä -taidenäyttelyn avajaiset. Sitä ennen marssimme kylttejen kanssa Kauppakadun kompassille, jossa seisoimme n. 20 minuuttia ennen marssimista takaisin Galleria Hopalle. Tällä kertaa meitä oli paikalla kylttejen kanssa 17. Lehtiartikkeli performanssista löytyy tästä.
 |
| Kuva: Oikeutta eläimille |
 |
| Tässä pystyi kuuntelemaan eri äänimaailmoja tuotantotiloilta. |
Ja oli ihmisillä hauskaakin osan ajasta, kuvien (positiivisesta) hirveydestä huolimatta.
Oon vähän aikaa ollut kirjoittelematta, kun on tuntunut suoraan sanottuna raskaalta miettiä eläinoikeusasioita. Pitää taas muistuttaa itseään, että välillä on ok pitää vähän lomaa ja niin täytyykin, olla tekemättä vapaaehtoistöitä ja olla edes ajattelematta kaikkia apua tarvitsevia eläinyksilöitä. Se jaksamisen ongelma itellä omissa tekemisissä on, että en yleensä koskaan koe tekeväni tarpeeksi, koska yksi ihminen ei loppujen lopuksi nyt vain pysty äärettömiin. Ja työn tulokset näkyvät hyvin hitaasti.
Nyt on aika keskittyä hyvään ruokaan, ihaniin ihmisiin, laulamiseen, kitaran soittoon ja ennen kaikkea - lepäämiseen. Tekemään kaikkea "turhaa" ja samalla niin tärkeää omalle jaksamiselle. Sen jälkeen jaksaa taas taistella. Muistakaa matkustajat, happinaamari aina ensin itselle - muuten et pysty auttamaan muitakaan. Ystäväni keksimä vertaus sille, että ensin kannattaa huolehtia itsestään, sitten vasta on voimaa olla kunnolla muidenkin tukena. Jokaisen pitäis muistaa se - ei ajatella liikaa itseään toisten kustannuksella, mutta ei myöskään auttaa muita liikaa oman itsensä kustannuksella. Muistakaa ennen kaikkea hymyillä, nauraa ja rakastaa. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti