Eiks ainakin suomalaiset kananmunat oo eettisiä?

Päätin kirjoittaa samantapaisen infopostauksen kananmunatuotannosta kuin viimeksi kirjoitin maitotuotannosta (täällä). Tässäkään postauksessa ei ole mitään järkyttävää kuvamateriaalia, joten sitä ei tarvitse pelätä.

Ensin perustietoa munijakanoista:

 Kanat on ihan mielettömän fiksuja olentoja, vaikka niiden älykkyyttä jatkuvasti vähätellään. Ne esimerkiksi oppivat viisi kertaa nopeammin kuin koirat. Ne ymmärtävät esineiden ja olentojen olemassaolon, vaikka ne vietäisiin pois näkyvistä tai muuten havaittavista. Tätä kykyä pienillä ihmislapsilla ei ole ja itse asiassa vastakuoriutuneilla tipuilla on monia muitakin kykyjä, mitä taaperoikäisillä ihmislapsilla ei ole. (Lähde) Kanat voidaankin laskea älykkyydessään kädellisten tasolle. Lisätietoa kanan oppimisesta täältä.

Munijakanat periytyvät viidakkokanoista, jotka voisivat elää keskimäärin 7 vuotta. Vanhimmat yksilöt ovat eläneet 15-vuotiaiksi.

Viidakkokanat munivat vuodessa vain 8–15 munaa.

 Kana voi tunnistaa maksimissaan 80 lajitoveriaan.

 Tuotannon eroavaisuuksista

Kananmunilla on Suomessa eniten niinsanottuja "laatuluokituksia" ja sen lisäksi mitä kekseliäimpiä markkinointinimiä. On "vapaan kanan munia", luomumunia, "pienryhmäkanalan" munia... Vaikka mitä. Voisi siis helposti kuvitella, että ainakin muulla kuin perustuotannossa munijakanojen asiat olisivat oikeastaan hyvin. Valitettavasti totuus on jotain muuta.

Pienryhmäkanala tarkoittaa virikehäkkikanalaa, joissa suomeksi on siis ihan vain lukuisia pieniä häkkejä vaatimattomilla varusteilla. Niissä yhdellä kanalla on tilaa n. A4-paperiarkin verran. Kanoja saa olla yhdessä häkissä 7–65 riippuen häkin koosta.

Vapaan kanan munat tarkoittavat yksinkertaisesti lattiakanaloiden kanojen munia. Lattiakanaloissa saa olla yhdeksän kanaa neliömetrillä. Kanojen määrällä sen sijaan ei ole mitään rajoituksia. Niitä voi olla kymmeniä tuhansia samassa tilassa. Ulkoilupakkoa ei ole,  edes kesäisin. Toisin sanoen vapaan kanan munat eivät missään nimessä tule onnellisilta saatika oikeasti vapailta kanoilta.

 Luomumunat tarkoittavat avokanaloiden kanojen munia. Luomukanalassa eli avokanalassa saa yhdessä parvessa olla 3000 yksilöä, ja 5 kanaa neliömetrillä. Ne kyllä pääsisivät periaatteessa lyhyen kesän aikana ulos, mutta näin isoissa parvissa läheskään kaikki eivät uskalla mennä ulos.

Keskimäärin kanoja on Suomessa yhdessä munijakanalassa noin 10 000 lintua ja suurimmilla kanatiloilla kanoja voi olla jopa 130 000.
Muistutan tässä välissä, että ne eivät kykene tunnistamaan enempää kuin 80 lajitoveriaan. Lisäksi luonnossa kanat muodostaisivat yleensä 1-10 linnun kokoisia parvia.
Niille olisi todella tärkeää saada toteuttaa parvensisäistä nokkimisjärjestystään, mutta se ei luonnollisesti näin isoissa laumoissa onnistu, mikä vuorostaan johtaa pahaan häiriökäyttäytymiseen.

Kanaloista puhuttaessa häiriökäyttäytyminen tarkoittaa mm. edestakaisin kävelyä, saman kohteen pakonomaista nokkimista, oman heltan pureskelua, toisten kuolleeksi nokkimista ja kannibalismia. Mitään näistä ei esiinny luonnossa, missä on tarpeeksi tilaa, tarpeeksi vähän kanoja samassa parvessa ja parven hierarkia selvillä.

Miten jalostus vaikuttaa kanoihin?

Kanojen jalostuksen seurauksena ne munivat n. 300 munaa vuodessa, mikä rasittaa niiden elimistöä todella paljon.  Vrt. niiden esi-isät munivat vuodessa sen 8-15 munaa, jos joku jo ehti unohtamaan. Jalostuksen takia myös rescuekanat kuolevat yleensä muutamassa vuodessa tehotuotantokanojen sairauksiin, kuten suolen ulosluiskahdukseen tai munanjohtimen tulehdukseen - hoidosta huolimatta. Ennen kuolemaa ne tietysti voivat sairauksien ja kehon rasittumisen takia hyvin huonosti.

Kamalinta kananmunatuotannossa omasta mielestäni on kuitenkin se, että puolet syntyneistä tipuista tapetaan heti tai vuorokauden kuluessa syntymisestä. Ne tapetaan ihan vain sen takia, että ne ovat sattuneet syntymään kukkotipuiksi - eli ne yksilöt ovat hyödyttömiä kananmunateollisuudelle. Nää kaikki henkilöt nähdään sen takia jätteenä. Pelkästään Suomessa miljoona kukkotipua heitetään silppuriin tai kaasutetaan kuoliaaksi pian syntymän jälkeen - siitä välittämättä, että kaikki niistä on ainutlaatuisia eläinyksilöitä, joilla ois ihan omat tarkoitukset olla täällä. Kukaan ei koskaan ehtinyt tutustua näihin ihaniin tyyppeihin, ne ei ikinä tapaa kanaemojaan, niille ei edes ole voitu jutella kuoren läpi (mitä kanaemot ois tehneet, jos ne ois saaneet hautoa munansa itse). 

Toisaalta, sentään niiden ei tarvitse kärsiä sitä puoltatoista vuotta elossa pienessä tilassa, joko häkissä tai ahtaassa lattiakanalassa tai kuolla vielä aikaisemmin jollain muulla kivuliaalla tavalla, kuten tukehtumalla lajitovereiden sekaan. Kukkotipujen ei tarvitse kärsiä yhtä "kauan", vaan niiden täytyy kärsiä vain alle vuorokausi ja se kuolemaan johtava hetki - joko terävän silppurin silpominen, tai hidas tukehtuminen hiilidioksidiin.

Kyllä mä silti suren niitä kaikkia hukattuja pieniä elämiä, jotka tuhotaan täysin turhaan.

Naaraspuoliset munijakanat tapetaan tosiaan keskimäärin puolitoistavuotiaina, koska niiden tuottavuus alkaa laskea sen ikäisinä. Myös niistä tulee käytännössä jätettä, yleensä turkiseläinten rehua. Ne eivät kelpaa siis edes kauppaan myytäväksi. Vaikka samapa se, länsimaisen ihmisen syömäksi joutuminenhan on ihan yhtä turha elämäntarkoitus kuin se, että sut heitettäis roskiin. Kumpaakaan ei tarvitsisi tehdä.

Jos nää asiat kuulostaa sustakin negatiivisilta: voin luvata, että kananmunatta eläminen on loppujen lopuks tosi helppoo! Jos kananmunat ei oo vielä jääneet lautasilta pois, ne kannattaa jättää. Esimerkiksi leipomiseen ei todellakaan tarvitse kananmunaa yhtään mihinkään. Sen pystyy "korvaamaan" lukuisilla tavoilla, ja vegaaniset kakut ja letut on aivan yhtä ihania! Mm. täältä löytyy siihen kattavia ohjeita. :)

Mainostan taas, että Vegaanihaasteen voi ottaa vastaan koska vain, ja nyt myös mut voi valita tuolta tutoriksi (oon siis Pirkanmaa -kohdan Venla). :) 

Jooko rakastetaan ja kunnioitetaan toisiamme, myös niitä kaikista pienimpiä. ♥

PS: Jos haluat nähdä kuvia suomalaisista kanaloista, niitä löytyy täältä ja täältä.

Kuvituskuvat on kaikki Eläinsuojelukeskuksesta, malleina vegaanituttuja ja ihana Agda-kana, joka rakastaa olla sylissä siliteltävänä. ♡ Agda tosin itse kuvittelee nykyään olevansa kukko. :)

Lisää lähteitä: 

Helsingin Sanomat

Oikeutta eläimille -sivut (missä on vuorostaan lähdetiedot siellä oleville tiedoille)

Kosmetiikkastandardien esittely - HCS

Uusista eläinoikeusaiheisista tiedoista juuri kosmetiikkastandardien taustoja ja vaatimuksia olen itse eniten joutunut suurennuslasin kanssa selvittelemään. Näistä on olemassa aika vähän kriittisesti arvioitua ja puolueetonta tietoa, varsinkaan suomeksi. Tosi harva tuntuu tietävän, mitä mikäkin standardi oikeasti vaatii. Päätin itse kirjoittaa aiheesta suomenkielisen tekstin, koska mielestäni kuluttajien pitäisi todella tietää, mihin rahansa pistävät. Kerään siis sekä hyviä että huonoja puolia eri standardeista/merkkien omista käytännöistä.

Suomessa tunnetuin kosmetiikkastandardi on todennäköisesti Humane Cosmetics Standard. Siksi aloitankin siitä. Suomessa standardin listaa ylläpitää Animalia ja lista löytyy täältä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, eli listaa kuulee kutsuttavan ainakin näillä nimillä: "HCS", "HC-standardi", "BUAV" (vanha nimi), "Leaping Bunny" (viittaa logoon) tai Suomessa ihan vain "Animalian lista". Olen lukenut käytettävän ja itse käytän myös puhekielen termiä "pupumerkitty" tuotteista, joilla on tämä merkki. Lista on kansainvälinen ja Cruelty Free International eli se entinen BUAV ylläpitää sitä. Animalian sivuilla on ainoastaan yritykset, joiden tuotteita on saatavilla Suomessa.

Standardiin kuuluvat tuotteet tunnistat tästä Leaping bunny -logosta.

Miinukset:

1. Kolmen vuoden välein on loppujen lopuksi tosi harvoin tarkistuksia. 

2. Raaka-aineiden toimittajat saavat kyllä testata kaikki muut tuotteensa eläimillä. Ainoastaan eläinkokeettomille yrityksille toimitettuja raaka-aineita ei saa testata eläimillä.  Eli kun kuluttaja antaa yrityksille rahaa, yritykset antavat eläinkokeellisille toimittajille eteenpäin rahaa. Näitä rahoja eläinkokeelliset toimittajat voivat tietysti käyttää kaikkeen mahdolliseen - myös eläinkokeisiin. Eli välillisesti voi tukea eläinkokeita, vaikka käyttäisi vain listalla olevia tuotteita. Tämä on silti sata kertaa parempi vaihtoehto, kuin täysin eläinkokeellisen tuotteen ostaminen.

3. Listalle pääsee eläinkokeellisten yritysten tytäryhtiöt, esimerkiksi L'Orealin tytäryhtiö The Body Shop. Se yhteys toisaalta merkitään sinne. Jos ei muilta hyvää tuotetta löydy, käytän itse esimerkiksi juuri The Body Shoppia viimeisessä tarpeessa, mutta mielestäni heidän tuotteidensa käyttäminen ei ole ongelmatonta. Niitä käyttämällä ojentaa rahat suuryhtiö L'Orealille, joka todella todennäköisesti käyttää ne rahat lähinnä eläinkokeisiin. Mutta jos pitää valita kahdesta pahasta, eläinkokeellisen yrityksen tytäryhtiö on taaskin parempi vaihtoehto kuin itse eläinkokeellinen yritys. The Body Shopilta ostaminen on vähemmän ongelmallista kuin itse L'Orealilta ostaminen.

4. Standardissa koko eläinkuntaa ei määritellä suojeltavaksi!

Tämä on isoin puute. Tämän takia on mielestäni harhaanjohtavaa edes nimittää listaa "eläinkokeettoman kosmetiikan listaksi". Jos yritys testaa tuotteitaan millään eläimellä, se ei ole eläinkokeeton - riippumatta siitä, mitä mieltä on minkäkin kehitysasteisen eläimen arvosta.

"Suojelluiksi eläimiksi määritellään muut kuin ihmislajiin kuuluvat elävät selkärankaiset ja kaikki meritursas-lajiin* kuuluvat selkärangattomat siitä kehitysasteesta lähtien, kun nämä ovat kykeneviä itsenäiseen ruokailuun. Kaikki tällaiset sikiö- toukka- tai alkiovaiheessa olevat selkärankaiset luokitellaan suojelluiksi eläimiksi vain siitä kehitysvaiheesta lähtien kun - a) nisäkkään, linnun tai matelijan tapauksessa puolet tiineys- tai haudonta-ajasta on kulunut. b) muissa tapauksissa eliö kykenee itsenäiseen ruokailuun.

*Tähän lasketaan Euroopan elintarviketurvallisuusviraston nimissä toimivan eläinten terveys ja hyvinvointi- lautakunnan suositusten mukaisesti kuuluviksi ympyräsuiset (limanahkiainen), pääjalkaiset (mustekalat, kalmarit) äyriäiset (hummerit, ravut, katkaravut) sekä näiden sikiö- ja toukkavaiheet."

 

Eli esimerkiksi kananmunan alkiolla ja nisäkkään sikiöllä saa tehdä testejä, jos alle puolet haudonta- tai tiineysajasta on kulunut ja nämä eivät vielä kykene itsenäiseen ruokailuun. En tiedä käytännössä, miten nisäkkään sikiöllä voi tehdä testejä, mutta luvallista se näemmä on.

Hyönteisiä ei ollenkaan määritellä suojeltaviksi eläimiksi, eli esimerkiksi Animalian listalla oleva Ecover testaa vesikirpuilla. Nilviäisiä ei myöskään mainita suojeltavissa eläimissä, eli etanoilla ja simpukoilla saa testata vapaasti. En lähde edes luettelemaan kaikkia muita selkärangattomien lajeja, joilla saa testata, koska niitä on ihan valtavasti.

Tuotteita saa myös testata kudossoluilla, jotka on otettu laboratorio- tai teuraseläimistä. 

Silti, uskomatonta kyllä, EU:n eläinkoelainsäädännön mukaan vielä vähemmän eläimiä kuuluu suojeltaviin eläimiin: selkärangattomista vain pääjalkaiset ovat suojeltavia eläimiä. Lisäksi vielä vanhemmilla sikiöillä saa suorittaa testejä. Eli EU:n määritelmänä "eläinkokeettomuus" ei myöskään tarkoita eläinvapaata, ja monet tälle perustuvat sertifikaatit perustuvat siihen, mitkä EU katsoo suojeltaviksi eläimiksi. Todella huolestuttavaa.

Agda paheksuu. Sori, kevennystä.

Plussia listasta löytyy myös: 

1. Kolmas osapuoli tarkistaa yritykset vähintään kolmen vuoden välein, jotta voidaan olla varmoja, että yritykset ovat pitäytyneet eläinkokeettomuudessa. Eli lista ei perustu vain yrityksien omaan lupaukseen. Tän takia oon ite käyttänyt eniten tällä listalla olevia tuotteita - koska oon niin epäluuloinen, eikä yritysten omat lupaukset vakuuta mua kovin helposti.

2. On mielestäni epätodennäköistä, että moni listalla oleva yritys tai niiden toimittaja testais pelkästään osalla selkärangattomista eläimistä, jos testaa eläimillä. Yleensä testejä halutaan tehdä juuri selkärangallisilla, jotta ne muistuttais edes jotenkin ihmistä ja testit ois luotettavia (vaikka eihän ne ikinä oo, koska esimerkiks rotta ei silti oo ihminen eikä sillä oo ihmiskudosta). 

3. Listalta löytyy erikseen, mitkä yritykset ovat kokonaan ainesosiltaan vegaanisia ja osasta löytyy  täältä tiedot yksittäisten yritysten ainesosiltaan vegaanisista tai epävegaanisista tuotteista.

Haluan vielä loppuun korostaa, että en ole esimerkiksi sitä mieltä, että HCS olisi turha sertifikaatti. Jos sen näkee yhdessä Vegaanimerkin kanssa, se on mielestäni luotettavampi kuin pelkkä vegaanimerkki. Haluan kuitenkin jakaa tietoa ihmisille siitä, että lista ei ole täysin eläinkokeeton ja te saatte itse päättää, mitä sillä tiedolla teette. Mulla ei ole myöskään mitään vastaan itse Animaliaa järjestönä (saatika heidän työntekijöitään tai vapaaehtoisiaan, huipputyyppejä), mun mielestä itse järjestö on tosi tärkeä ja oleellinen eläinten oikeuksien ajaja yhdessä muiden kanssa, vaikka en itse juuri voi enää luottaa HCS:n nämä asiat selvitettyäni. 

Katso, elämä -eläinoikeustaidenäyttelyn avajaiset

Viime viikon perjantaina oli Oikeutta eläimille -järjestön Jyväskylän paikallisosaston järjestämä Katso, elämä -taidenäyttelyn avajaiset. Sitä ennen marssimme kylttejen kanssa Kauppakadun kompassille, jossa seisoimme n. 20 minuuttia ennen marssimista takaisin Galleria Hopalle. Tällä kertaa meitä oli paikalla kylttejen kanssa 17. Lehtiartikkeli performanssista löytyy tästä.

Kuva: Oikeutta eläimille

Kun olin jo kerran seissyt (pidemmän aikaa) murehtimassa kaikkia niitä eläinyksilöitä, joita eläintuotannossa kuolee, en enää ollut koko aikaa itkun partaalla. Sen sijaan itse näyttelyssä kyllä olin. En oo koskaan nähnyt niin vahvoja, koskettavia, upeita valokuvia. Ne kuvat oli todellakin taidetta parhaimmillaan.

Tässä pystyi kuuntelemaan eri äänimaailmoja tuotantotiloilta.

Oli siellä tarjoiltaviakin!

Ja oli ihmisillä hauskaakin osan ajasta, kuvien (positiivisesta) hirveydestä huolimatta.

Oon vähän aikaa ollut kirjoittelematta, kun on tuntunut suoraan sanottuna raskaalta miettiä eläinoikeusasioita. Pitää taas muistuttaa itseään, että välillä on ok pitää vähän lomaa ja niin täytyykin, olla tekemättä vapaaehtoistöitä ja olla edes ajattelematta kaikkia apua tarvitsevia eläinyksilöitä. Se jaksamisen ongelma itellä omissa tekemisissä on, että en yleensä koskaan koe tekeväni tarpeeksi, koska yksi ihminen ei loppujen lopuksi nyt vain pysty äärettömiin. Ja työn tulokset näkyvät hyvin hitaasti.

 Nyt on aika keskittyä hyvään ruokaan, ihaniin ihmisiin, laulamiseen, kitaran soittoon ja ennen kaikkea - lepäämiseen. Tekemään kaikkea "turhaa" ja samalla niin tärkeää omalle jaksamiselle. Sen jälkeen jaksaa taas taistella. Muistakaa matkustajat, happinaamari aina ensin itselle - muuten et pysty auttamaan muitakaan. Ystäväni keksimä vertaus sille, että ensin kannattaa huolehtia itsestään, sitten vasta on voimaa olla kunnolla muidenkin tukena. Jokaisen pitäis muistaa se - ei ajatella liikaa itseään toisten kustannuksella, mutta ei myöskään auttaa muita liikaa oman itsensä kustannuksella. Muistakaa ennen kaikkea hymyillä, nauraa ja rakastaa. ♥

Onko luomulla tai vähän paremmalla maitotilalla mikään vialla?

Me käytiin eilen luomumaitotilalla, joten kerron tänään siitä. Tässä postauksessa ei ole kuitenkaan mitään järkyttäviä kuvia. Kyseisellä tilalla oli itse asiassa yli luomun minimivaatimukset joissain asioissa, mutta sillä ei oikeastaan ole itselleni mitään merkitystä.

Plussaa kuitenkin siitä, mitä kaikkea tuottaja myönsi! Tässä sellaista puheista kerättyä, mitä kaikki tuottajat eivät todellakaan myönnä eri mieltä oleville tai kuluttajille:

- Nauta tunnistaa vain n. 60 lajitoveriaan ja sen takia sitä suurempia laumoja ei pitäisi olla.
- Lehmälaumassa on arvojärjestys.
- Lehmillä on laumassaan ns. parhaita kavereita ja vähemmän hyviä kavereita.
- Emoilla on hoivavietti, ja emo ja vasikka huutavat toistensa perään päiviä erottamisen jälkeen.
- Jokainen lehmä on yksilö ja osaa toimia itse ja haluaakin toimia itse.
- Lypsylehmiä ja lihanautoja kyllä tehotuotetaan Suomessa, monen sadan naudan laumoja on tiloilla samoissa tiloissa. Siitä huolimatta, että lehmä ei pysty silloin tunnistamaan kaikkia lajitovereitaan.
- Luomumerkintä ei takaa eläinten hyvinvointia.
- "Vapaan lehmän maito" on täyttä huijausta (sehän meinaa pihattolehmien maitoa).
- Tiesi, että yleensä lehmiä ruokitaan Suomessa väärin, mikä myös on epäterveellistä.
- Tiesi, että suomalainen lihantuotanto, esim. sikojen, on kaukana omavaraisesta, että soijaa tuodaan mielettömästi lihataloutta varten Suomeen. Hyvin ottanut selvää muustakin tuotannosta siis.
- Myönsi, että olisi helppoa vaihtaa viljelemään härkäpapua.
- Myönsi, että eläinten kannalta eläinsuojelulain minimit ovat tosi huonot, varsinkin parsinavetat. Ja myös luomun minimivaatimukset.
- Ei voi sanoa, ovatko nämä lehmät onnellisia, mutta jos kukaan tuotantonauta voi olla onnellinen, on sitä mieltä, että nämä heidän ovat lähimpänä. Ei siis sanonut, että välttämättä ovat, ei puhunut lehmien puolesta pahemmin vierailun aikana. Myönsi myös, että ennen pienemmässä tilakoossa ja siis parsinavetassa, heidän silloiset lehmänsä ehdottomasti voivat huonosti.

Mutta.

Kuvassa on vasikka kyseiseltä tilalta. Hänen korvamerkeissään lukee "MAKKARA".

Grillaatko seitannakkia, vai Makkaraa? Tai maksatko (kenties tietämättäsi) Makkaran erottamisen emostaan (ostamalla maitoa, luomua tai ei)? Maksatko siitä, että puolet vasikoista joutuu vasikkakasvattamoihin kasvamaan pihviksi, ja puolilta taas jatkossa viedään omat vasikat vuosittain? Maksatko siitä, että Makkara elää sukupuolestaan riippumatta vain murto-osan elämästään?

Sillä ei ole vasikoiden elämän kannalta paljoa merkitystä, että ne sattuvat asumaan luomumaitotilalla. Näidenkin vasikoiden elämät jäävät joka tapauksessa, tälläkin tilalla, naurettavan lyhyiksi. Jos sattuu olemaan sonni, kiidätetään pian ei-luomuun vasikkajuottamoon ja teurastetaan vieläkin aiemmin kuin lypsylehmät. Jos on naaraspuolinen, edessä on muutama vuosi lypsykoneena. Tällöin lehmä joka vuosi uudelleen erotetaan juuri synnyttämästään vasikasta, ja pian: lehmä siitä huolimatta teurastetaan. Tällä tilalla keskimäärin n. (jos meille annettiin oikea arvio) 6-vuotiaana, yleensä (luomutiloillakin) 4-5 -vuotiaana, eli pian lehmien tultua täysikasvuisiksi. Luontaisesti lehmä voisi elää melkein 20-vuotiaaksi.

Miksi lehmät sitten elävät niin lyhyen aikaa myös maidontuotannossa? Siksi, että ne kaikki sairastuvat varhain. Miksi? Koska lypsylehmien vartalot eivät kestä sitä jatkuvaa maidontuotantoa. Varsinkaan, kun ne on jalostettu tuottamaan paljon enemmän maitoa, mitä olisi terveellistä ja myös synnyttämään ensimmäisen kerran paljon aikaisemmin, kuin olisi terveellistä. Tuottaja kertoi, että he eivät lopeta (ihan tuotannollisistakin syistä) tervettä lehmää, ellei naudalla ole esimerkiksi utare"vikaa" tai muuta tuotannollista "vikaa".

Tästäkin tilasta, joka on sentään keskimääräistä paljon parempi luomutila, tuottajan kertomia ikäviä faktoja kuuli paljon. Tässä mielestäni tärkeimpiä:

- Keinohedelmöityksen ajaksi eläin kiinnitetään päästään ja keinosiementäjä työntää nyrkkinsä lehmän peräaukkoon. Lehmä ei pidä tästä. Tuottaja ei osannut sanoa kuitenkaan stressaamisen tasoa, mutta epäili, että pienikasvuisilla ensikertalaisilla ei ole mikään miellyttävä kokemus, koska peräsuolikin on pienempi.
- Lehmät poikivat 2-vuotiaana ensimmäisen kerran (vaikka lehmä ei silloin ole vielä edes täysikasvuinen, vaan vasta 4-vuotiaana)
- Kun lehmä poikii, vasikka ja emo erotetaan toisistaan 3 päivän tai viimeistään viikon päästä. Emo ja vasikka huutavat toistensa perään monta päivää. Ihan sallittua tämäkin luomutuotannossa.
- 2-3 viikon päästä syntymästä tältäkin tilalta viedään kaikki sonnivasikat ei-luomuihin vasikkajuottamoihin. Ainakaan tälle kyseiselle tuottajalle ei kerrota, minne tiloille ne viedään, eikä hän saa mitään tietoa siitä, miten niitä jatkossa kohdellaan.
- Muualle viedyt sonnivasikat elävät keskimäärin 1,5-vuotiaiksi.

Mutta itse tuottaja oli tosiaan mukava ihminen, joka oli jopa oli tajunnut varautua vegaanisilla tarjottavilla! Vaikka ei edes oltu kerrottu olevamme vegaaneja. En muutenkaan itse asiassa ole sitä mieltä, että tuottajat itse ovat tuotannon tietyistä raadollisista käytännöistä vastuussa. Jonkun on pakko tehdä se, mistä kuluttajat maksavat. Ja kun maidontuotantoa ei pysty tekemään eläinten ehdoilla, maidon ostaminen tarkoittaa juuri niistä ikävistä puolista maksamista. Vaikka moni kuluttaja haluaa ulkoistaa vastuun, fakta on, että niin kauan kuin kuluttajat maksavat, saman verran myös tuotetaan. Jokainen on mielestäni vain omasta kulutuksestaan vastuussa.

Haluan vielä laittaa lainauksen meidän puheista, miten se suunnilleen selitti sitä, kun sairas eläin pitää lopettaa:

"Tää on se yks paha pointti, miks mä koen, et oon huono tällä alalla, ku mä oon vähän liian herkkä. Mun on kauheen vaikee aina ollu seurata sairaita eläimiä, nytkää me ei hennottu sitä laittaa ajoissa teurastamoon. Mä olen vuosien mittaan oppinu eläimen lopettamaan, mut se on mul tosi vaikeeta, mä en alkuun siihen pystyny. Mut sekin pitää pystyy tekeen, jos tällä alalla toimii, valitettavasti."

Eli ei itsekkään pidä siitä, että eläimet sairastuvat ennemmin tai myöhemmin, ja ne pitää lopettaa. Mutta oli meillä kyllä silti eri eläinkuva. Itse olen sitä mieltä, että uusia eläimiä ei pidä keinohedelmöittää sitä varten, että ne teurastetaan varhain. Maitohan on kuitenkin täysin turha elintarvike ihmiselle. Ja liha myös.

Loppujen lopuks: sillä ei ole väliä, onko se maito tai pihvi luomua. Sillä on väliä, jätätkö ne maidot ja makkarat kauppaan. Heidän takiaan se kannattaa. Jokaisen "Makkaran" takia. Apua siihen löytyy esimerkiks täältä tai täältä. ♥